KEVÄTTÄ KOHDEN

Vuosi 2025 on edennyt vauhdilla. Sydäntalvi alkaa taittua ja päivään on tullut mittaa jo merkittävästi puolessatoista kuukaudessa. Talvi on säiden suhteen ollut taas omanlaisensa. Viime talvena ihmeteltiin talven nopeaa alkamista jo marraskuussa ja pitkää yhtenäistä pakkasjaksoa aina marraskuulta pitkälle kevääseen. Nyt kuluvaa talvea on puolestaan leimannut vaihtelevat lämpötilat suojajaksojen ja pienten pakkasten välillä ja maaseudun erittäin liukkaat pikkutiet. Kovia pakkasia ei ole ainakaan toistaiseksi näkynyt ja suuremmilta
lumitöiltä on vältytty.

Vuosi on myös tullut siihen pisteeseen, että on aika vetää johtopäätöksiä kuluneesta metsästyskaudesta. Syksyn hirvijahti sujui hyvin ja saatiin päätökseen suunnitellusti myönnettyjen kaatolupien mukaisesti. Peuranmetsästys
on tältä kaudelta juuri päättynyt. Peurajahdin osalta viime vuosien laskevat kaatomäärät ovat jatkuneet tällä kaudella aiempien vuosien tapaan laskusuhdanteisena. Tämä kielii merkittävästi laskeneista peurakannoista, jonka toki jokainen voi itsekin havaita alueella liikkuessaan. Peuroja ei juurikaan enää peltojen ja metsien reunoissa ole näkynyt. Näyttää vahvasti siltä, että on tullut aika käydä keskustelua alueen peurakannan tulevaisuudesta ja tavoitteista sen suhteen. Haluammeko, että 1938 Vesilahdesta vapaaksi Suomen luontoon päässyt vieraslaji katoaa alueella metsästettävistä lajeista vai tavoittelemmeko sopivaa metsästettävää
kantaa, joka tarkoittaa lähivuosina hyvin tarkkaa ja maltillista peuran metsästystä?

Valkohäntäpeuran historia Suomessa alkoi 1930 -luvulla, jolloin heräsi ajatus peurojen tuomisesta Suomeen rikastuttamaan maamme silloista niukkaa riistaeläinkantaa. Vuonna 1934 Minnesotasta Yhdysvalloista Laukkoon saapui yksi urospeura ja kolme naarasta. Kolme vuotta myöhemmin näistä kahdelle naaraalle syntyivät ensimmäiset vasat. 1938 urospeuran karkaamisen myötä päätettiin loputkin peurat laskea vapaaksi. 1948 Suomen tuolloin arviolta noin satapäistä peurakantaa vahvistettiin kuudella uudella peuralla, tavoitteena suomalaisen peurakannan geeniperimän rikastuttaminen. Sittemmin peurakanta on vuosikymmenten saatossa kasvanut merkittävästi ja peurasta on muodostunut Suomen toiseksi tärkein riistaeläin. Siirtoistutuksilla peurakantaa on levitetty Suomen rajojen sisällä. 2010 -luvun aikana kanta voimistui vielä erittäin merkittävästi jo liiallisen suureksi, kunnes nyt viime vuosina peurakanta on kääntynyt valtakunnallisestikin laskuun. Meillä täällä Vesilahdessa viimeisen viiden vuoden aikana kanta on ollut jyrkässä vuosittaisessa laskussa.

Peuroista sitten seuran muihin asioihin. Seuran vuosikokous järjestetään tänä vuonna su 30.3. klo 15 alkaen. Kokouspaikkana toimii aiempien vuosien tapaan Harjula.

Seuran kevään toimintaan kuuluu myös perinteiset siivous-, järjestely- ja polttopuidentekotalkoot. Ajankohta ilmoitetaan, kunhan kevät tästä etenee. Erilaisia talkootapahtumia tulee vuoden mittaan muitakin, mm. Ylämäen koiranäyttely elokuussa. Talkoista ja tapahtumista ilmoitellaan näillä sivuilla ja viesteillä aiempaan tapaan.

Aurinkoisia talvipäiviä toivottaen,

Tomi Pakarainen

seuran sihteeri